Virallinen kertomus Joseph Smithin ensimmäisestä näystä:
"Jolloinkin toisena vuotena Manchesteriin muuttomme jälkeen ilmeni asuinpaikkakunnallamme tavaton uskonnollinen kiihtymys. Se alkoi metodisteista, mutta tuli pian yleiseksi kaikkien lahkojen keskuudessa näillä seuduin maata ... ja suuret joukot liittyivät eri uskonnollisiin ryhmiin ... Muutamat kiistelivät metodistien uskon puolesta, muutamat presbyteerisen ja jotkut baptistien ... Ajan mittaan kallistuin mielessäni jonkin verran metodistilahkoon ... mutta niin ankara oli sekasorto ja kiista näiden eri uskontokuntien kesken, että sellaisen nuoren kuin minä ... oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan johtopäätokseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä ... Niin tämän päätökseni mukaan anoa Jumalalta [kuka oli oikeassa, kuka väärässä] vetäydyin metsään, yksinäisyyteen, yrittääkseni. Näin tapahtui kauniin, kirkkaan päivän aamuna, aikaisin keväällä kahdeksantoistasataakaksikymmentä ... polvistuin maahan ja aloin esittää Jumalalle sitä, mitä sydämeni halasi ... minä näin valopatsaan juuri pääni yläpuolella ... Valon levätessä päälläni minä näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhutteli minua, kutsuen minua nimeltä, ja sanoi, toista osoittaen: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä! ... kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valkeudessa, mikä kaikista noista lahkoista oli oikeassa - ja mihinkä minun pitäisi liittyä (sillä tällöin ei vielä koskaan ollut tullut mieleeni, että ne kaikki olivat väärässä) -[Suom. huom.: Tämä lisäys on vuoden 1980 jälkeen painetussa englanninkielisessä Kallisarvoisessa Helmessä, Joseph Smithin omassa kertomuksessa.] - ja mihinkä minun piti liittyä. Minulle vastattiin, ettei minun pitänyt liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä ... Havaitsin kuitenkin pian, että kertomani oli ärsyttänyt minua vastaan melkoisen ennakkoluulon uskonnon julistajien keskuudessa ja oli aiheena voimakkaaseen vainoon, joka yhä yltyi; ja vaikka olin mitätön poikanen, vain neljä- viisitoistavuotias...niin kuitenkin huomattavat miehet kiinnittivät minuun riittävästi huomiotansa yleisen mielipiteen kiihoittamiseksi minua vastaan ja katkeran vainon aikaansaamiseksi; ja tämä tuli yleiseksi kaikkien lahkojen keskuudessa - kaikki olivat yksimielisiä minun vainoamisessani."

— Kallisarvoinen Helmi, Joseph Smith 2:5-8, 14-19, 22 -
(Engl.kielinen uudempi, vuoden 1981painos:
Joseph Smith - History 1:5-8, 14-19, 22.)
 

Joseph Smithin ensimmäisen näyn merkitys

Kertomus Joseph Smithin ensimmäisesta näystä - kuten edellä on lainattu - on yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (Mormonikirkon) perustavista totuuksista. Sen tärkeyttä ja merkitystä pidetään "toisella sijalla uskon Jeesuksen Kristuksen jumaluuden jälkeen".¹ Mormoniapostoli Hugh B. Brown julisti:

Profeetta Joseph Smithin ensimmäinen näky on myöhemmin perustetun kirkon perustana. Jos tämä ensimmäinen näky olisikin ollut vain Joseph Smithin mielikuvituksen tuote, silloin Mormonikirkko onkin vain mitä sen vastustajat väittävät sen olevan - turmelluttava valhe (The Abundant Life, ss. 310-311).

Jos on olemassa vaikka vain vähäinen mahdollisuus, että tämä mormonien tarinan tärkein kohta onkin vain keksitty juttu, mikä myöhempien aikojen pyhä ei haluaisi tietää kaikkia siihen liittyviä tosiasioista? Tässä lehtisessä annamme tietoon historialliset todisteet, mitkä asettavat Joseph Smithin kertomuksen uuteen valoon. Monet MAP-kirkon jäsenet ovat tietämättömiä näistä tärkeistä historiallisista yksityiskohdista, mitkä on tarkoitukselliseti jätetty kertomatta tai salattu, seuraavat tosiasiat mukaanluettuina:²

• Historiallisten todisteitten mukaan, Joseph Smith ei olisi voinut olla "uskonnollisen kiihtymyksen" herättämä vuonna 1820, kiihtymyksen, minkä hän sanoo aiheuttaneen kysymyksen mikä kaikista kirkkokunnista oli oikeassa, koska mitään herätysliikettä ei ollut missään Manchesterin (New Yorkin valtiossa) lähettyvilläkään. Herätysliike, mitä Joseph Smith kuvasi, alkoi vasta keväällä 1824. Tämä tieto tekee koko Joseph Smithin kertomuksen tyhjäksi, koska siinä tapauksessa ei olisi ollut tarpeeksi aikaa kaikkiin ensimmäisen näyn kertomuksessa kuvattuihin tapahtumiin näyn ja Mormonin Kirjan julkaisemisen (1830) välisenä aikana.
   
• On olemassa muitakin, varhaisempia ensimmäisen näyn kuvauksia. Yksi niistä, mikä on Joseph Smithin itsensä omakätisesti kirjoittama, ei mainitse Isän ja Pojan ilmestymistä. Nämä varhaisemmat kuvaukset sensijaan mainitsevat enkelin, hengen, monien enkeleitten tai Pojan ilmestymisen. Nykyisessä muodossa esitetty kertomus Isän ja Pojan ilmestymisestä tuli esille vasta 1838, monia vuosia sen jälkeen kuin Joseph Smith väitti nähneensä tämän näyn.
   
• Nyt tiedossa olevat yksityiskohdat Joseph Smithin varhaisista vuosista ovat ristiriidassa hänen väitteensä kanssa, että häntä vainottiin vuonna 1820 koska hän kertoi tästä ensimmäisestä näystään. Hän osallistui metodistien kokouksiin nuorena miehenä ja myöhemmin liittyi metodistien pyhäkouluun. Vainosta ei ole missään mitään mainintaa.

Ei herätysliikettä vuonna 1820

Joseph Smithin ymparistössä ei ollut mitään herätysliikettä vuonna 1820, kuten hän kuvasi, missä suuret joukot liittyivät metodisteihin, presbyteereihin tai baptisteihin. Varhaiset lähteet, kuten kirkkojen konferenssiraportit, sanomalehdet, kirkkojen aikakausijulkaisut, seurakuntien pöytäkirjat ja julkaistut haastattelut mukaanluettuina - mitään, mitä voisi samaistaa Josephin kuvauksen kanssa ei tapahtunut vuosina 1820-1821.³ Esimerkiksi Palmyran baptistiseurakunta kasvoi vain kahdeksalla henkilöllä uskontunnustuksen ja kasteen kautta vuoden 1820 aikana, presbyteriseurakuntaan liittyi neljätoista henkilöä, samalla kun metodistinen tuomiokunta menetti kuusi jäsentä, pudoten, vuonna 1819 raportoiduista 677:sta jäsenestä, vuonna 1820, 671:een jäseneeseen, ja sen lisäksi vuonna 1921 jäsenmäärä putosi 622:een jäseneeseen. (Nämä tiedot ovat saatavissa seuraavista lähteistä: Geneva area Presbyterian Church Records, Presbyterian Historical Society, Philadelphia, PA; Records for the First Baptist Church in Palmyra, American Baptist Historical Society, Rochester, NY; Minutes of the [Methodist] annual Conference, Ontario Circuit, 1818-1821, ss. 312, 330, 346, 366).*

Joseph Smithin omassa kertomuksessa vuodelta 1838, hän sanoo, että hänen äitinsä, sisarensa ja kaksi veljistään, vuoden 1820 herätysliikkeen vaikutuksesta, liittyivät paikalliseen presbyteeriseen kirkkoon. Tästä huolimatta, Joseph Smithin äiti, Lucy, kertoo, että herätysliike, mikä johti hänet liittymään tähän kirkkoon, tapahtui hänen poikansa, Alvinin kuoleman jälkeen. Alvin kuoli marraskuun 19. päivänä, 1823. Lucy Smith kertoo tästä tuskallisesta menetyksestä seuraavasti,

tänä aikana oli huomattava uskonnollinen herätys ja koko naapuristo oli suuresti kuohuttunut tämän johdosta, ja me, muiden mukana, keräännyimme kokouspaikkaan nähdäksemme löytäisimmekö lohdutusta, mikä vapauttaisi meidät näistä ylivoimaisista tunteista (First draft of Lucy Smith's History, s. 55, kopio MAP-kirkon arkistossa).*

Lucy lisää tähän, että vaikka hänen miehensä kävi vain ensimmäisissä kokouksissa, hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Lucy ja lapset kävivät niissä ja liittyivät kirkon jäseniksi. On olemassa kosolti lisätodisteita siitä, että herätysliike, mistä Lucy puhui, alkoi vasta keväällä 1824. Siitä kerrottiin ainakin tusinassa sanomalehdessä ja uskonnollisissa julkaisuissa (ks. esimerkiksi George Lanen kirje, päivätty 25. tammikuuta 1825, julkaistu metodistien lehdessä, Methodist Magazine 8, [huhtikuu, 1825]: s. 159 ja ilmoitus Palmyran sanomalehdessä, Wayne Sentinel 1 [syyskuun 15. 1824]: s. 3).⁴ Kirkkojen arkistotiedot tältä ajalta osoittavat huomattavaa jäsenmäärän lisäystä uusien käännynnäisten vuoksi. Baptistikirkkoon liittyi 94,*, presbyteerikirkkoon liittyi 99*, samalla kuin Metodisteihin liittyi 208 käännynnäistä. Mitään tällaista herätystä ei tapahtunut vuoden 1820 aikana, missä "suuret joukot" liittyivät eri kirkkoihin Palmyran tai Manchesterin alueella, kuten Joseph Smith kuvasi. Tästä käy selville, ettei Joseph Smithin kertoma herätysliike tapahtunut vuonna 1820 vaan 1824. Kun Joseph Smith kirjoitti vuoden 1838 version historiikistaan, hän mielivaltaisesti siirsi tämän herätysliikeen neljä vuotta taaksepäin, vuoteen 1820, ja teki siitä osan ensimmäisen näyn kertomusta, mistä hänen äitinsä eivätkä muutkaan hänen aikalaisistaan olleet kuulleet noina varhaisina aikoina. (Lisätietoa tästä asiasta on nähtävissä Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Spring 1969, ss. 59-100.)

Voiko näiden neljän vuoden ero aiheuttaa suurta ongelmaa Josephin kertomukseen? Varmasti voi. Joseph kuvasi 10-vuotisen tapahtumien sarjan, mikä alkoi ensimmäisestä näystä ja päättyi Mormonin Kirjan julkaisemiseen vuonna 1830. Jos tämä tapahtumasarja ei alkanutkaan ennenkuin vasta vuonna 1824, jää jäljelle vain kuusi vuotta ennen Mormonin Kirjan julkaisemista, mihin ajanjaksoon kymmenen vuoden tapahtumat täytyisi mahduttaa.

Mormonien pyhissä kirjoituksissa, missä tästä kerrotaan, sanotaan, että enkeli Moroni vieraili hänen luonaan vuonna 1823, kolme vuotta vuoden 1820:n ensimmäisen näyn jälkeen. Moroni kertoo siinä Joseph Smithille kultalevyistä, mutta sanoo, että hänen pitää odottaa neljä vuotta ennenkuin hän saa ne haltuunsa. Vuonna 1827 Joseph saa kultalevyt ja kolme vuotta myöhemmin (1830) hän julkaisee Mormonin Kirjan. Muistanette, että Joseph liitti Manchesterin ja Palmyran "tavattoman uskonnollisen kiihtymyksen" ensimmäisen näkynsä aikaan. Kuten olemme jo edellä osoittaneet, tämä uskonnollinen herätysliike tapahtui, muttei vuonna 1820, vaan 1824.

Tästä seuraa sen mukaan, että enkeli Moronin alkuperäinen vierailu täytyisi siirtää vuoteen 1827. Jos lisäämme ne neljä vuotta tähän, minkä ajan Joseph sanoi, että hänen piti odottaa saadakseen levyt haltuunsa, hän olisi saanut ne vasta vuonna 1831. Tällöin kuitenkin Mormonin Kirja oli jo painettu. Kymmenen vuoden tapahtumien sarja, mistä Joseph kertoo ensimmäisen näyn tarinassaan, ei yksinkertaisesti mahdu vuosien 1824 ja 1830 väliseen aikaan, jolloin Mormonin Kirja julkaistiin.

Mikä johti siihen, että kertomus Mormonismin alkamisesta tuli näin sekavaksi? Osittainen vastaus tähän saadaan siitä tosiasiasta, että Joseph Smith itse antoi tästä tarinasta useita eri versioita.

Jatkuvasti muuttuva tarina

Joskus vuoden 1832 aikana Joseph Smith alkoi kirjoittaa Mormonikirkon alkuajasta (ainoa hänen omakätisesti kirjoittama kertomuksensa), mikä on huomattavasti erilainen kertomus kuin virallinen ensimmäisen näyn kuvaus, minkä hän saneli kuusi vuotta tämän jälkeen. Tätä vuoden 1832:n kuvausta on kutsuttu Josephin "oudoksi kertomukseksi". Sitä ei koskaan viimeistelty eikä sitä moniin vuosiin päästetty julkisuuteen. Se julkaistiin BYU:n tutkielmissa keväällä 1969, ss. 278ff (BYU Studies, Spring 1969) ja se on myös Dean C. Jessee'n kokoelmassa nimeltä The Personal Writings of Joseph Smith (Salt Lake City: Deseret Book, 1984, ss. 14ff).

Tässä versiossa Joseph Smith sanoo olevansa poikanen, kahdentoista ja viidentoista ikävuoden välillä, ja olleensa uskollinen ja syvällisen ymmärryksen omaava Raamatun lukija. Hän väittää että pyhien kirjoitusten tutkiminen johti hänet ymmartämään, että kaikki olemassaolevat kirkkokunnat olivat väärässä. Hän kirjoitti:

tutkiessani pyhiä kirjoituksia huomasin, ettei ihmiskunta etsinyt Herraa, vaan että se oli luopunut totisesta ja elävästä uskosta, ja ettei ollut olemassa sellaista yhteisöä tai kirkkokuntaa, mikä oli perustettu Uudessa Testamentissa ilmoitetulle Jeesuksen Kristuksen evankeliumille. (Personal Writings, s. 5)

Kuusi vuotta myöhemmin, kun Joseph esitti virallisen kertomuksensa ensimmäisestä näystään, hän muutti kertomustaan, eikä enää sanonutkaan, että hänen henkilökohtainen Raamatun tutkimisensa johti hänet siihen tulokseen, että kaikki kirkkokunnat olivat väärässä. Sensijaan hän sanoi, että Isä ja Poika sanoivat hänelle, että kaikki kirkot olivat väärässä, ja ettei hänen pitänyt liittyä yhteenkään niistä. (Ironisesti, Mormonikirkon historioitsijat ovat todistaneet, että Joseph Smith liittyi Metodistien pyhäkoululuokkaan vuonna 1828,⁵ mikä näyttäisi olevan suoranaisessa ristiriidassa jumalallisen käskyn kanssa olla "liittymättä yhteenkään niistä". (Uuden, vuonna 1981painettuun engl.kieliseen Kallisarvoiseen Helmeen, Joseph Smithin kertomukseen, on jakeeseen 18 tehty lisäys, sulkeissa, missä sanotaan, ettei "se ajatus, että ne olisivat kaikki väärässä, ollut koskaan tullut hänen sydämeensä". Suom. huom.) Josephin osoitetaan täten olevan hämmästynyt tästä Isän ja Pojan antamasta käskystä, mutta samalla, näin sanoen, Joseph puhuu ristiin, koska muutama jae sitä ennen, hän jo sanoi (jae 10) "... usein sanoin itselleni: ... Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne kerrassaan kaikki väärässä?" Tämä lausunto, ettei "se ajatus, että ne olisivat kaikki väärässä, ollut koskaan tullut hänen sydämeensä", on alkuperäisessä käsikirjoituksessa (ks. jo edellä lainattua BYU Studies, s. 290) ja se on myös ensimmäisessä, vuoden 1851, engl.kielisessä Kallisarvoisessa Helmessä. Tämä ristiriitainen lausunto oli poistettu myöhemmistä MAP-kirkon pyhistä kirjoituksista, kunnes, vuoden 1980 jälkeen, se lisättiin takaisin Kallisarvoisen Helmen engl.kielisiin painoksiin. Se puuttuu yhä useimmista vieraskielisistä painoksista, espanjan ja portugalin kieliset kirjat mukaanluettuina.

Jo ilman tätä ristiriitaisuutta, vuoden 1838:n virallinen kertomus sotii vuoden 1832:n kertomusta vastaan. Vuoden 1832 kertomuksessa Joseph sanoo, että hänen Raamatun lukemisensa sai hänet etsimään Jumalaa, kun vuoden 1838:n tarinassa hän sanoo Palmyran alueen (olemattoman) vuoden 1820:n uskonnollisen kiihtymyksen olleen vaikutteena hänelle Jumalan etsimiseen.

Vuoden 1832 versiossa Joseph mainitsee yksin Kristuksen ilmestyneen, kun sitä vastoin vuoden 1838 kertomuksessa hän väittää sekä Isän että Pojan ilmestyneen hänelle. Vuoden 1832 versiossa hän jo tietää, että kaikki kirkkokunnat olivat väärässä, kun vuoden 1838 kertomuksessa hän sanoo, ettei se ajatus, että ne kaikki olisivat väärässä, ollut tullut hänen mieleensä ennenkuin nämä kaksi jumalaa ilmoitti sen hänelle.

Josephin äiti ei myöskään tiennyt mitään Isän ja Pojan ilmestymisestä Pyhässä lehdossa. Hän kertoo Mormonismin alkaneen enkelin vierailusta Josephin makuuhuoneessa. Joseph oli tällöin pohdiskellut mikä näistä kaikista kirkoista olisi oikessa. Enkeli oli sanonut hänelle, "maan päällä ei ole tosikirkkoa. Ei edes yhtäkään." (Otettu MAP-kirkon arkistossa olevasta Lucy Smithin historian ensimmäisestä luonnoksesta, s. 46, Lucy Smith History).*

Vielä toinenkin versio tästä ensimmäisestä näystä julkäistiin vuosina 1834-35 MAP-kirkon aikakausilehdessa nimeltä Latter-day Saints Messenger and Advocate (osa 1, ss. 42, 78).* Tämän oli kirjoittanut, Joseph Smithin avulla, yksi MAP-kirkon johtavista miehistä, Oliver Cowdery. Se kertoo kuinka vuoden 1823 uskonnollinen herätys sai 17-vuotiaan Joseph Smithin⁶ etsimään uskontoa. Cowderyn mukaan Joseph halusi tietää oliko olemassa puhdasta ja pyhää uskontoa (s. 78). Hän myös rukoili tietääkseen oliko olemassa Korkeinta Olentoa saadakseen varmuuden siitä, että hän oli tälle Korkeimmalle otollinen ja saadakseen jollain tavoin tietää, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi (ed.mainittu julkaisu, sivut, 78-79). Tämän kertomuksen mukaan enkeli (eikä Jumala) ilmestyi Josephin makuuhuoneeseen sanoakseen hänelle, että hänen syntinsä oli annettu anteeksi.

Tämän version tuottamat ristiriidat ovat lukuisat. Ensiksikin tämän uskonnollisen herätyksen ajaksi on annettu vuosi 1823, eikä 1820. Toiseksi, jos Isä ja Poika olisivat jo vuonna 1820 ilmestyneet Joseph Smithille, miksi hänen, vuonna 1823, olisi tarvinnut rukoilla tietääkseen oliko Korkeinta Olentoa olemassakaan? Kolmanneksi, se kertoo, että uskonnollinen kiihtymys sai hänet rukoilemaan, ja että se olikin enkeli, eikä Isä tai Poika, joka ilmestyi hänelle. Neljänneksi, enkelin sanoma hänelle oli, että hänen syntinsä on annettu anteeksi, eikä se, että kaikki kirkot olivat väärässä.

Nämä suuresti toisistaan eroavat versiot Joseph Smithin omasta kertomuksesta ja ensimmäisestä näystä saattavat sen aitouden vakavasti kyseenalaiseksi. Eri henkilöt saattavat nähdä saman asian eri näkökulmista, mutta kun yksi ja sama henkilö kertoo ristiriitaisia versioita samasta tapahtumasta, meidän on oikeutettua asettaa sekä henkilö että tarina kyseenalaisiksi.

Vaino vai hyväksyminen?

Nykyinen, ensimmäisen näyn versio, ei joudu vain vaikeuksiin historiallisesti todistetun ajanjakson, Palmyrassa, New Yorkin valtiossa, tapahtuneen uskonnollisen herätysliikeen sekä Josephin siitä antamien varhaisempien selitysten kanssa, vaan se sotii myös sitä vastaan, mitä tiedämme hänen varhaisista Palmyrassa eletyistä vuosista. Virallisen kertomuksen mukaan Joseph Smith väittää, että kaikkien kirkkokuntien edustajat hänen kotipaikkakunnallaan voinosivat häntä, koska hän pysyi kertomuksessaan, että hän oli nähnyt näyn. Palmyrassa vuoteen 1822 asti asunut painaja-oppilas, Orsamus Turner, joka oli saman nuorten keskustelukerhon jäsen kuin Joseph Smith, muistelee, että kun "Joseph Smith sai Metodismin kipinän...hänestä tuli melkoinen puhuja näissä iltakokouksissa" (History of the Pioneer Settlement of Phelps and Gorham's Purchase, 1851, s. 214). Sensijaan, että Josephia olisi vastustettu ja vainottu, kuten hänen vuoden 1838 kertomuksen versiossa sanotaan, nuori Joseph oli tervetullut ja hänen sallittiin osallistua keskusteluihin metodistien iltakokousten aikana. Brigham Youngin yliopiston historioitsija ja MAP-kirkon piispa, James B. Allen, on samaa mieltä tästä. Allen ei ole löytänyt käytännöllisesti katsoen mitään, mikä tukisi Josephin väitettä siitä, että hän kertoi näystään välittömästi sen tapahduttua vuonna 1820, ja että häntä vainottiin sen takia, eikä sitä, että Joseph olisi kertonut tarinan edes kymmenen vuotta sen jälkeenkään:

Kuitenkin on vähän tai tuskin mitään todistetta siitä, että vuoteen 1830 mennessä Joseph olisi kertonut tästä julkisesti. Ainakaan, jos hän kertoi siitä, kukaan ei näyttänyt pitävän sitä tarpeeksi tärkeänä, jotta siitä olisi sinä aikana tehty merkintää, eikä kukaan arvostellut häntä siitä. Joseph Smith ei edes hänen itsekirjoittamassaan historiikissa maininnut, että häntä kritikoitiin ensimmäisen näyn kertomisen takia ("Significance of Joseph Smith's First Vision in Mormon Thought", Dialogue: Journal of Mormon Thought, Autumn 1966, s. 30).

Yhteenveto

Siksipä kaikista saatavana olevista todisteista voimme nähdä, että Josephin virallinen, vuoden 1838 ensimmäisen näyn kertomus, onkin vain keksitty tarina eikä historiallinen tosiasia:

• Palmyran-Manchesterin alueella (New Yorkin valtiossa), eikä missään sen lähettyvilläkään ollut uskonnollista herätysliikettä vuonna 1820.
   
• Joseph Smithin kertomat tapahtumat eivät sovi vuonna 1824 tapahtuneen uskonnollisen herätyksen ja vuonna 1830 julkaistun Mormonin Kirjan väliseen aikaan.
   
• Metodistit eivät suinkaan vainonneet Josephia, vaan toivottivat hänet tervetulleeksi.
   
• Vuoden 1832 kirjoituksensa mukaan Joseph sanoi, että hänen oma Raamatun lukeminen johti hänet siihen päätokseen, että kaikki kirkot olivat luopiotilassa, kun hän sitävastoin vuonna 1838 kirjoitetussa kertomuksessa sanoo, ettei se, että ne kaikki olisivat väärässä, ollut tullut koskaan hänen mieleensä.
   
• Vuoden 1832 versiossa Joseph väitti saaneensa näyn vain Kristuksesta, mutta vuoden 1835 versiossa Joseph sanoo nähneensä enkelin, kun vuoden 1838 versio väittää sanoman tulleen Isältä ja Pojalta.
   
• Kukaan ei tiennyt mitään tämänpäiväisen ensimmäisen näyn kertomuksesta ennenkuin vasta senjälkeen kuin Joseph saneli sen vuonna 1838, eikä sitä ole mainittu missään julkaistussa lähteessä ennenkuin vasta vuonna 1842 (edellä mainittu julkaisu, ss. 30ff).
   
• Ristiriitaiset väitteet, mitkä ovat tulleet valoon näistä historiallisista todisteista, tekevät selväksi, että ensimmäisen näyn kertomus, kuten Mormonikirkko sen nykyään esittää, täytyy hyljätä Joseph Smithin vilkkaan mielikuvituksen keksintönä. Historialliset tosiasiat ja Josephin omat sanat tekevät sen tyhjäksi.

* Valokopiot näistä todisteista ovat pyydettäessä saatavana Institute for Religious Researchin kautta.
 

Viitteet edelläolevaan

1. Brigham Youngin yliopiston professori James B. Allen kirjoituksessaan "The Significance of Joseph Smith's First Vision in Mormon Thought", Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Autumn 1966, s. 29. Tätä kirjoittaessaan, Allen oli MAP-kirkon piispa.

2. Mormonikirkon aikakausijulkaisu, Ensign, huhtikuu, 1995, esitti kuusi-sivuisen artikkelin ensimmäisen näyn tärkeydestä otsikolla, "Oh, How Lovely Was the Morning!: Joseph Smith's First Prayer and the First Vision". Siinä ei edes vihjattu Joseph Smithin ensimmäisen näyn ja historiallisten tosiseikkojen väliseen ristiriitaan.

3. Palmyra ja Manchester olivat naapurikaupunkeja.

4. Lane kirjoitti, että Herran työ Palmyrassa ja sen lähettyvillä alkoi keväällä, ja että se edistyi vain vähän ennen neljännesvuosittaista kokousta, mikä pidettiin 25. ja 26. syyskuuta 1824. Wayne Sentinel-lehdessä ollut artikeli ilmoitti: "Tässä kaupungissa on tapahtumassa laajaa uskon uudistusta. Jumalan rakkaus on levinnyt monien sydämiin ja Hengen vuodatus näyttää saaneen lujan sijan."
 

5. Linda King Newellin ja Valeen Tippets Averyn kirja, Mormon Enigma, Emma Hale Smithin tarina, University of Illinois Press, toinen painos, 1994, s. 25.

6. Sivulla 78 Cowdery korjaa Josephin iästä tehdyn painovirheen. Kun Cowdery alkoi kirjoittaa Mormonismin alkuajoista, hän mainitsee sivulla 42 herätysliikkeen ja Josephin iäksi neljätoista vuotta. Seuraavassa lehdessä hän jatkaa tarinaa, sivulla 78, ja sanoo herätysliikkeen alkaneen vuonna 1823 ja korjaa Josephin olleen silloin 17-vuotias.