Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin Mormonin Kirjan opetuksille, ja tämän kirkon keskeisenä kertomuksena käännynnäisiä tavoitellessa on ollut ihmeellinen tarina siitä, kuinka Joseph Smith käänsi sen kultalevyiltä. Entä miten on nyt, monia vuosia sen jälkeen kun kristillisyyden perustotuudet on sanottu palautetun Mormonin Kirjan kautta, uskovatko mormonijohtajat itse yhä näihin väitteisiin?

Mormonin Kirja ja nykyinen mormonioppi

Mormonin Kirja opettaa esimerkiksi,

• että on olemassa vain yksi Jumala
   
• ja tämä Jumala on Henki, ja
   
• että Jumala "on muuttumaton hamasta iankaikkisuudesta hamaan iankaikkisuuteen" (Alma 11:26-31; 2 Nefi 31:21; Mormon 9:9-11, 19; Moroni 7:22; 8:18).

Nykyinen mormonioppi sitä vastoin opettaa,

• että on olemassa kolme erillistä jumalaa, jotka hallitsevat tätä planeettaa
   
• kahdella niistä on ruumis, he olivat kerran ihmisiä ja
   
• että he ansaitsivat oikeuden tulla jumaliksi olemalla kuuliaisia mormoni-evankeliumille.

MAP-kirkko opettaa nykyisin myös, että on olemassa miljoonia ja miljoonia jumalia, jotka ovat ansainneet jumaluuden ja järjestäneet maailmoja, joita he hallitsevat. Uskolliset mormonimehet odottavat tulevansa itse myös jumaliksi ja vaimojensa kanssa kansoittavansa ne maailmat, jotka he itse järjestävät ja joita he sitten hallitsevat.

Joseph Smith, joka alunperin saneli Mormonin Kirjan, myöhemmin hylkäsi siinä olevan opetuksen, että Jumala "on muuttumaton hamasta iankaikkisuudesta hamaan iankaikkisuuteen" (Moroni 8:18). Elämänsä loppu-aikoina, kuten hän kirjassa, (Teachings of the Prophet Joseph Smith) "Profeetta Joseph Smithin Opetuksia", sanoo, "Me olemme kuvitelleet ja olettaneet, että Jumala on ollut Jumala hamasta iankakkisuudesta asti. Minä kumoan tämän ajattelun...hän oli kerran ihminen kuten me olemme" (s. 345). Tämän mukaisesti mormonioppi on nykyään monijumaluusoppi, ja heidän jumalansa ei olekaan muuttumaton henki, kuten Mormonin Kirja opettaa.

Tämän lisäksi Mormonin Kirja opettaa, että "koko ihmissuvun ... täytyy syntyä uudesti", mikä tarkoittaa, että heidän tulee "siirtyä lihallisesta ja langenneesta tilastaan vanhurskauden tilaan" tai muuten "he eivät mitenkään voi periä Jumalan valtakuntaa". Se julistaa, että kaikkien on synnyttävä hengellisesti Jumalasta ja kysyy "Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne?" (Moosia 27:24-28; Alma 5:14, korostus lisätty.) Tämän päivän mormonismi sitä vastoin korostaa, että uudestisyntyminen tapahtuu vain Mormonikirkon suorittaman vesikasteen kautta. "Ei kukaan voi syntyä uudelleen ilman kastetta" (McConkie, Mormon Doctrine, s. 101 [Mormonioppi]). Mormonin Kirjan mukaan lasten ja niitten kaste, "jotka ovat ilman lakia", on tarpeeton, "eikä sellaisia kaste hyödytä mitään" (Moroni 8:11-13, 20-22).

Mormonin Kirja edelleen julistaa, että on olemassa vain kaksi päämäärää eli tarkoitusta ihmiskunnan tulevaisuudessa, iankaikkinen onni tai iankaikkinen kurjuus. Ne jotka kuolevat hyljäten Kristuksen joutuvat iankaikkiseen tuhoon, mistä ei ole olemassa kuoleman jälkeen toista mahdollisuutta. Heidät "hakataan pois ja heitetään tuleen, mistä ei paluuta ole " ja "heidän on mentävä siihen paikkaan, joka on heille valmistettu, tuli- ja tulikivijärveen" (3 Nefi 27:11-17; Moosia 3:24-27; 2 Nefi 28:22-23; Alma 34:32-35). Sen vastaisesti mormonismi opettaa nykyään, että kaikki voivat saada jonkinasteisen kirkkauden, ja ne jotka ovat kuolleet tietämättä mormonismista, voidaan pelastaa "vankilasta", jos joku elävistä kastetaan heidän puolestaan.

Tästä näemme, ettei Mormonin Kirjan opetuksilla ole paljon tekemistä nykyisten mormonioppien kanssa. Monet muutkin mormonismin pää- opinkohtien muutokset kuten Jumaluusoppi, rukous, moniavioisuus, auktoriteettikysymys jne. olisivat tärkeitä keskusteltavia tässä, mutta palstatila on rajoitettu.

Yhdeksännentoista vuosisadan tuotetta?

Vaikka Mormonikirkon johto tuskin huomioi Mormonin Kirjan teologiaa, tämän uskon oppineet ovat yrittäneet tuoda Amerikan arkeologian mukaan saadakseen kirjalle aitouden tuntua. He ovat jopa niin innokkaasti yrittäneet osoittaa kirjan aitouden, että Smithsonian Instituutti on katsonut tarpeelliseksi julkaista vastalauseen, ettei tätä ko. kirjaa ole koskaan käytetty oppaana arkeologisessa työssä, kuten mormonien taholta on väitetty. Mormonien yritykset todistaa Mormonin Kirja muinaisena teoksena on enemmän kuin sivuutettu kasvavien todisteitten kerääntyessä siitä, että kirja onkin oikeastaan vain yhdeksännentoista vuosisadan romaani eikä suinkaan historia. Kaksi tärkeää julkaistua tutkielmaa paljastaa sen humanistisen alkuperän.

Mormonikirkon oman johtavan auktoriteetin johtopäätökset kirjasta

Ensimmäinen näistä sisältää kaksi käsikirjoitusta, jotka kirjoitti Mormonikirkon johtava auktoriteetti ja apologeetti, B.H. Roberts, joskus vuonna 1922. On hämmästyttävää lukea, että kirkon puolustajana tunnettu Roberts väittelee väsymättömästi tässä, että Joseph Smith on hyvinkin mahdollisesti itse kirjoittanut Mormonin Kirjan. Robertsin jälkeläiset ovat nyt sallineet näiden kahden käsikirjoituksen vakavan tutkimuksen ja julkaisun, kirjoitusten, jotka ovat olleet heidän hallussaan Robertsin, 1933, kuoleman jälkeen. Kaksi mormoni-tiedemiestä ovat julkaisseet sen nimellä Studies of the Book of Mormon ([Tutkielma Mormonin Kirjasta] painettu 1985, University of Illinois Press, ja Signature Books, 1992).

Roberts tekee neljä pääväitettä tässä 375-sivuisessa tutkielmassaaan. Ensimmäinen on nimeltä "Book of Mormon Difficulties" [Vaikeasti selitettäviä seikkoja Mormonin Kirjassa], mikä esittää kirjassa olevia kuvauksia muinaisesta Amerikasta, mitkä ovat ristiriidassa tunnettujen tieteellisten tutkimusten kanssa. Mormonin Kirja kuvaa rautakauteen kuuluvia asioita, kun sitävastoin arkeologia on todistanut, että Amerikan alkuasukkaat, eurooppalaisten saavuttua, olivat vain kivikaudelle ominaisen kehityksen tasolla (Studies, ss. 107-112).

Asiaa vain pahentaa se seikka, Roberts havaitsi, että Mormonin Kirja väittää, että kun nämä uudisasukkaat saapuivat tähän uuteen maailmaan, se oli täysin asumaton. Sen mukaan Jaredilaiset tulivat "seudulle, missä ihminen ei ollut koskaan ollut" (Eter 2:5) ja että he lopulta tuhosivat itsensä sukupuuttoon. Nefiläiset samoin tulivat maahan, mikä oli pidetty "erillään kaikista muista kansakunnista" (2 Nefi 1:9-11). Koska tämän jälkimmäisen ryhmän on sanottu tulleen n. vuonna 600 e.Kr., ei ole mahdollista, että olisi ollut tarpeeksi aikaa 169:n tunnetun uuden maailman kieliryhmän, ja niihin liittyvien eri murteitten, kehittymiseen. Roberts tunnusti, ettei hänellä ollut minkäänlaista selitystä tämänkaltaisille ristiriitaisuuksille. Hän sanoo, "Viimeisimpien, hyväksyttyjen ja arvostettujen kirjoittajien tutkimusten tulokset eivät jätä meille, sikäli kuin minä voin nähdä, sijaa minkäänlaisiin vetoamuksiin tai puolusteluihin - nämä uudet tiedot näyttävät olevan meitä vastaan" (Studies, s. 143).

Näytettyään, että Mormonin Kirja on ristiriidassa viimeisten tieteellisten tutkimusten kanssa, Roberts osoittaa käsikirjoituksensa osassa, nimeltä "A Book of Mormon Study", että kirja pitää yhtä vain yhdeksännelletoista vuosisadalle "yleisesti tunnettujen" seikkojen kanssa mitä tulee tämän maan alkuasukkaisiin. Näihin "yleisesti tunnettuihin" seikkoihin kuului sekin erheellinen uskomus, että Amerikan intiaanit olivat Israelin "kadonneita heimoja", ja että intiaanit olivat kerran olleet osana paljon korkeammasta kulttuurista. Tästä "yleisesti tunnettusta tiedosta", oli pastori Ethan Smith tehnyt kirjassaan, "View of the Hebrews", hyvän yhteenvedon. Siitä kirjasta oli otettu jo toinen ja laajennettu painos, viisi vuotta ennen Mormonin Kirjan julkaisemista. Sen lisäksi, tämä kirja julkaistiin samassa kaupungissa, missä Oliver Cowdery asui. Cowdery oli Joseph Smithin serkku ja hänen apurinsa ja kirjurinsa Mormonin Kirjan julkaisemisessa. Roberts, lähes 100-sivuisessa erittelyssään, osoittaa, että Ethan Smithin kirja sisältää käytännöllisesti katsoen kaikki pohjatiedot Mormonin Kirjaa varten (Studies, s. 240; 151-242).

Molemmat kirjat esittävät Amerikan intiaanit hebrealaisina, jotka matkasivat tähän maahan vanhasta maailmasta. Molemmat esittävät, että osa tästä joukosta erosi sivistyneestä ja kehittyneestä ryhmästä ja että he rappeutuivat lähes villi-ihmisten, raakalaisten, tasolle. Nämä raakalaiset sitten lopulta täydellisesti tuhosivat sivistyneet joukot pitkien ja hirvittävien sotien kautta. Molemmat kirjat kuvaavat tätä aikaa rautakauteen kuuluvana kulttuurina. Molemmat kirjat kertovat näistä uudisasukkaista kansana, joilla oli hallussaan kirjoitettu Jumalan Sana, jotka ymmärsivät evankeliumin sanoman, ja että valkoihoinen messiaaninen olento oli vieraillut heidän luonaan. Molemmat kirjat pitävät Amerikan ei-juutalaisia kansana, joka profeetian kautta oli valittu julistamaan evankeliumia intiaaneille, jotka ovat, heidän mukaansa, jäännös näistä vanhoista Amerikan hebrealaisista. Roberts vertaa yhä uudestaan ja uudestaan näitä ja muita yhtäläisyyksiä, mitä hän on löytänyt Ethan Smithin ja Mormonin Kirjan kanssa. Hän kysyy, "Voivatko näin lukuiset ja hämmästyttävät yhtäläisyydet olla vain sattuman tulosta?" (Studies, s. 242).

Kolmantena pääkohtana Roberts esittää sen tunnetun tosiasian (käyttäen yksinomaan Mormonikirkon omia lähteitä), että Joseph Smithillä oli tarpeeksi vahva mielikuvitus ja kyky, jotta hän olisi, tätä edellä mainittua apuna käyttäen, voinut kirjoittaa Mormonin Kirjan. Hän kuvaa Smithin luovaa kykyä "yhtä vahvana ja vaihtelevana kuin Shakespearen ja yhtä arvaamattomana kuin Englantilaisen runoilijan" (Studies, s. 244).

Roberts pyöristää tutkielmansa 115-sivuiseen yhteenvetoon Mormonin Kirjan inhimillisestä alkuperästä keskustelemalla virheistä, jotka saivat alkunsa Joseph Smithin kouluttamattomassa, vaikkakin luovassa, mielessä. Roberts osoittaa, että Lehin olisi ollut mahdotonta naisten ja lasten kanssa matkata jalkaisin kolmessa päivässä 170 mailia (n. 272 km), Jerusalemista Punaisen meren rannalle. Hän toistaa heidän saapumistaan Amerikkaan, maahan, mikä on pidetty "erillään kaikista muista kansakunnista", ja mistä he kuitenkin selittämättömästi löysivät kotieläimiä, "sekä lehmiä ja härkiä että aaseja, hevosia, vuohia ja villivuohia" (1 Nefi 18:25, korostus lisätty). Roberts näkee amatöörimäistä samojen kertomusten toistoa, joihin vain päähenkilö on vaihdettu. Hän huomioi, että Mormonin Kirja yrittää suurentaa Raamatussa kerrotut ihmeet ja esittää aivan mahdottomia sotakuvauksia. Yhdessäkin kuvauksessa 2000 "nuorukaista" taisteli 4-5 vuotta ilman että yksikään heistä surmattiin (Alma 56-58). Tämä kuvaus saa Robertsin kysymään:

"Onko tämä järjellistä historiaa ... vai onko tämä vain uskomaton, kypsymättömän mielikuvituksen tuote, luotu ajattelematta edes millaiselle koetukselle hän panee herkkäuskoiset ihmiset pyytämällä heitä uskomaan tällaiseen tarinaan vakavana historiana?" (Studies, s. 283).

Tämä kysymys tuskin tarvitsee vastausta. Roberts osoittaa myös, että Smithin oman ajan herätysliikkeille oli tyypillistä pyörtymykset ja "kaatumiset", joita hän toistaa Mormonin Kirjassa. Robertsin kirja jättää asian tähän, muttei kuitenkaan ennenkuin hän tietoisesti korostaa kuinka riippuvainen Mormonin Kirja on sisältönsä ja tyylinsä suhteen sen julkaisun aikaisesta (1820-luvun) kulttuurista (Studies, s. 308).

Kuningas Jaakon Raamattua julkeasti lainattu

Robertsin analyysin kannoilla tulee H. Michael Marquardtin tutkielma, osoittaen vahvoin todistein, että Kuningas Jaakon englanninkielistä Raamatun käännöstä on julkeasti lainattu Mormonin Kirjaa kirjoitettaessa.

Marquardt osoittaa, että sekin osa Mormonin Kirjaa, mikä olisi pitänyt kirjoittaa Vanhan Testamentin aikakautena, on höystetty Kuningas Jaakon Uudessa Testamentissa käytetyillä ilmaisuilla ja lauseilla (hän antaa siitä 200 esimerkkiä). Jopa profeetiat, jotka ovat Vanhan Testamentin aikakauteen kuuluvia, on esitetty käyttäen Uuden Testamentin sanoja, mistä Uusi Testamentti kertoo vasta näiden profeetioiden täytyttyä. Johannes Kastaja, esimerkiksi, on ennustettu tulevaksi valmistamaan tietä Hänelle, joka on "minua väkevämpi" (1 Nefi 10:8, 592 e.Kr./Evankeliumi Luukkaan mukaan, 3:16), jonka "kengänpaulaa minä en ole kelvollinen päästämään" (1 Nefi 10:8/Evankeliumi Johanneksen mukaan, 1:27). Samoin, (1 Nefi 22:25/Evankeliumi Johanneksen mukaan, 10:16), "on oleva yksi lauma ja yksi paimen" ja "yksi usko ja yksi kaste" (Moosia 18:21/Paavalin kirje efesolaisille, 4:5).

Alman elämä ja lähetystyö Vanhan Testamentin aikakautena on Mormonin Kirjassa täydellinen kopio apostoli Paavalin elämästä ja työstä. Paavalille tyypillisiä sanontoja kuten "usko, toivo ja rakkaus" löytyy Mormonin Kirjasta (Alma 7:24/Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille, 13:13), "usko[tko] Kristuksen pelastavaan voimaan" (Alma 15:6/Paavalin kirje roomalaisille, 1:16) "ilman Jumalaa maailmassa" (Alma 41:11/Paavalin kirje efesolaisille, 2:12).

Yhteensopimattomuus Raamatun kanssa

Mormonin Kirjaan uskovat ovat yrittäneet selittää näitten anarkostisten kohtien esiintymisen johtuvan vain siitä, että mikäli käännös oli suhteellisen lähellä englanninkielistä ilmaisua, Smith käytti tuttua raamatullista sanontaa. Tämä selitys ei ota huomioon sitä, että ei vain Uuden Testamentin sanontoja ole käytetty, mutta myös Uuden Testamentin tulkintaa Vanhasta Testamentista on käytetty ja jopa laajennettukin.

Esimerkiksi Uuden Testamentin tulkinta Melkisedekistä, Jumalan Pojan kaltaisena, on otettu ja vielä laajennettukin Vanhan Testamentin aikakautena Mormonin Kirjassa sisältämään kokonaisen pappiskunnan "Poikansa järjestyksen mukaan" ja selitys on vielä lisätty miksi Melkisedekiä kutsuttiin "vanhurskauden kuninkaaksi" ja "rauhanruhtinaaksi" (Alma 12 & 13; /Kirje hebrealaisille, 7:2). Täten Uuden Testamentin tekstistä on tullut täydentävä osa itse Mormonin Kirjaa. Uuden Testamentin käsitteet, ei vain satunnaiset ilmaisut, on sisällytetty Vanhan Testamentin ajanjaksoa käsittävään Mormonin Kirjan osaan. Tästä syystä Mormonin Kirjasta ei löydy opin vähittäistä kehitystä, kuten on laita Raamatussa. Siinä kristinoppi on täysin tunnettu ja opetettu jopa Baabelin tornin rakentamisen aikana.

Kaiken tämän lisäksi Mormonin Kirja tekee ajottaisia, kömpelöitä virheitä asioista, jotka liittyvät Raamattuun. Mooseksen sanat (Viides Mooseksen Kirja, 18:15, 18) on Mormonin Kirjaan (1 Nefi 22:20) lainattu Pietarin sanoista (Apostolien teot 3:22) Uudessa Testamentissa. Täten Pietarin sanoja on lainattu satoja vuosia ennenkuin Apostolien teot oli kirjoitettu ja Pietari lausunut nämä sanat. Samoin Malakian sanat (Mal. 4:1) on lainattu 1 Nefin kirjaan, 22:15, yli sata vuotta ennenkuin Malakia ne kirjoitti.

Tämän tutkimuksen toisessa osassa Marquardt tuo julki muutakin myöhempää, modernimpaa aineistoa, mitä on Mormonin Kirjassa. Amerikkalaisten isänmaanrakkaus, kuten se ilmeni Uudessa Englannissa ja myös kiihkeä vapaamuurariuden vastaliike, mikä heräsi Smithin kotikunnalla, 1827, on myös kuvattu Mormonin Kirjassa.

Vielä tätäkin paljastavampaa on Smithin omaan elämään liittyvien seikkojen sisällytys tähän teokseen. Martin Harrisin vierailu New Yorkin tiedemiehen luokse tarkistamaan Smithin käännöstyötä, on myös kuvattu Mormonin Kirjassa, Martinin sieltä paluun jälkeen. Smith jopa lisäsi profetian itsestään ja kutsustaan Mormonin Kirjan kääntäjäksi (2 Nefi 3:11-15). On helppoa "profetoida" sen jälkeen kun asia on jo tapahtunut.

Lopullinen kolaus

Ehkä kaikkein vahingoittavin on se seikka, että Mormonin Kirja sekoittaa vanhan ja uuden liiton. Se korostaa, että ennen Kristuksen tuloa, Jumalalle uskolliset eivät vain noudattaneet Mooseksen lakia (2 Nefi 5:10; 25:23-25; 20; Alma 30:3), mutta että he myös perustivat seurakuntia ja opettivat ja harjoittivat kristillisiä kasteita, ja olivat tietoisia muistakin Uuden Testamentin opeista ja tapahtumista ( ks. 2 Nefi 9:23; Moosia 18:17). Vähittäinen teologisten teemojen kehittely, mikä on niin ilmeinen Raamatussa, puuttuu täysin Mormonin Kirjasta. Raamatussa vanha liitto poistetaan uuden liiton voimaan astuttua (Kirje hebrealaisille, 10:9). Mormonin Kirja repii hajalle tämän jumallisen esikuvan ja sotkee liitot ja toimitukset keskenään. Siihen on myös sisällytetty protestanttiseen herätysliikeeseen kuuluvia ilmaisuja ja Smithin-ajan ajatuksia. Tämä muka tekee Mormonin Kirjasta selkeämmän kuin Raamattu sellaisen henkilön silmissä, jolla on vain hyvin vähän Jumalan Pyhien Kirjoitusten tuntemusta.

Tästä kaikesta huolimatta, tämän kirjan, jonka teologian Mormonikirkko itse on suurelta osalta hyljännyt, tarkka tutkiminen osoittaa, että se on vain aikansa (1820-luvun) Amerikkalainen romaani. Sen laajat Raamatulliset lainaukset ja modernimpaan aikaan kuuluva aineisto sekä myös sen rajoitettu, Kuningas Jaakon ajan kieli-ilmaisutapa, oli tarkoitettu vetoamaan sen julkaisuajan kirkossakävijöihin. Sen tarkempi tutkimen kuitenkin osoittaa, ettei se ole missään mielessä aito, Jumalalta saatu, ilmoitus.